KASVUN KUVIA

 

Muuttuva minuus — Elämän ulottuvuudet

”Taide on tulos ihmisen yrityksestä paeta aineellisessa ympäristössä vallitsevaa kauneuden puutetta.”

 

PÄÄTTÖTYÖ

Porin taidekoulu

Ohjaajat

Paavo Paunu, Laura Lilja, Minna Sulonen

Anne Engholm

2010

Kasvun kuvia

 

 

1 . JOHDANTO

Tässä kirjoituksessa tarkoituksenani on tuoda esiin päättötyön taustalla vaikuttaneita ajatuksia. Aluksi kerron  taidekäsityksestäni ja annan tilaa myös irralisille, ajatusmaailmaani sopiville lainauksille runotaiteesta ja -kirjallisuudesta. Tästä pyrin jatkamaan päättötyön teosten syntyyn ja kehitykseen liittyvillä seikoilla painottaen filosofisia näkökulmia.

”Maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille. Ja mielen vapaus.” 

-Eino Leino

 

2. TAITEESTA

”Kaunis on moraalisen hyvän symboli”

-Immanuel Kant

Mitä on taide? Mieltä ylevöittävä elämys, esteettinen kokemus? 

Esteettinen kokemus on riippuvainen paitsi tarkastelun kohteen laadusta, myös tarkastelijan kyvystä havaita ja vastaanottaa kauneutta. Tämä kyky on yksilöllinen ja muuttuva ajan ja tilanteen mukaan.

Voiko näin ollen kriitikon tehtävänä olla teoksen taiteellinen arvottaminen, vai pelkästään teknisen laadun arviointi?

 

2.1. Kokijana

 

Taideteoksen ulkoinen ja sisäinen elämä ja niiden välinen suhde, niihin sisältyvä estetiikka ja niiden välittämän voiman laatu ovat itselleni merkityksllisiä. Taiteellisessa työssä on pyrittävä alati lisääntyvässä määrin kohti absoluuttista kauneutta. Muut tekijät ovat väistämättä alisteisia kauneuden edessä. Kauneus, hyvyys, totuus, valo ja rakkaus ovat aina jakamisen arvoisia. Inhimillinen vajaavuus tekee mahdottomaksi absoluuttisen kauneuden saavuttamisen, mutta tämä ei saa lannistaa eikä estää pyrkimästä sitä kohti. Inhimillisen kasvun ja kehityksen lopullinen päämäärä on tehtävä näkyväksi. Kauneuden esilletuonnin pyrkimys on tähän yksinkertaisin ratkaisu. Tulevaisuus tulisi kuvata ehdottoman kauniina, sillä tulevaisuus on sellainen, millaiseksi sen ensin ajatustemme ja mielikuviemme, sitten tekojemme, kautta luomme.

 

2.2 Tekijänä

 

”Paletilla on outo maailma, joka on elämä itse.”

-V. Kandinsky

Yksi ainoa valovoimainen väri puristettuna tuubista paletille saattaa viedä jalat alta, kun taas toisinaan hillittyjen värisekoitusten hiljainen harmonia tekee yhtä lähtemättömän vaikutuksen paljon charmikkaamalla tavalla.

Etsin voimaa ilosta, valosta, totuudesta ja rauhasta. Yritän vangita sen  teokseen katsojalle jaettavaksi. Pyrin huomioimaan tekemisessäni sitä paikkansa pitäväksi huomaamaani seikkaa, että se mihin kiinnittää huomiota, lisääntyy.

Paul Klee vertasi puheessaan (Jena, Saksa, 1924) taiteilijaa puunrunkoon, joka mahlan virtauksen voiman vavisuttamana ja pakottamana siirtää näkemyksensä työhönsä. Puun latvus kasvaa ja kehittyy ajassa ja tilassa kaikkien näkyvillä. Hän jatkaa, että latvuksen kauneuskaan ei ole taiteilijan ansiota, se on vain kulkenut hänen lävitseen. Tämä vastaa hyvin omaa käsitystäni. Taiteilija voi opiskella teknisiä taitoja, mutta luodakseen on osattava luopua ja heittäytyä tyhjän päälle. Luovuutta ei voi pakottaa, sen on annettava virrata.

”Haaveilen usein niin laajalle yltävästä taideteoksesta, että se kattaisi elementtien, sisällön ja tyylin kentät. Se jää varmaankin haaveeksi, mutta on hyvä kuvitella mielessään näitä vielä tänään tavoittamattomia mahdollisuuksia.”

-Paul Klee

 

3.    TEOKSET

 

3.1 Transformaatio

 

Voisiko maalauskankaan leikata, ommella ja maalata? Saisiko sen pysymään veistoksen lailla muodossaan? 

Ensin oli ajatus punaisesta mekosta. Piirsin mekon kaavat kokoa 34. Ideana oli ottaa kantaa ilmastonmuutosuskontoon teoksella ” tropical hotspot ”. Tulin  siihen tulokseen, että älyllisistä asioista käyn debatit mieluummin muilla foorumeilla. Taiteen tehtävä on mielestäni visualisoida asioita, joiden sanallinen ilmaisu on vaikeaa tai mahdotonta, asioita joihin äly ei yllä, asioita joita kohden ihmismieli pyrkii, tehdä näkymätön näkyväksi. Parhaimmillaan taide antaa kokemuksen kauneudesta, hyvyydestä, jostain jumalaisesta, jota kohti pyrkiä. 

”Taide on tulos ihmisen yrityksestä paeta aineellisessa ympäristössä vallitsevaa kauneuden puutetta; se on ele morontiatason*) suuntaan. ”

 – Urantia kirja

*) vrt kristillisen kirkon taivas/jumaluus

Suunta muuttui arvomaailman ohjaamana. Leikattuani mekon osat kankaasta sain idean muodonmuutoksesta, litteä kangas muotoutuu kolmiulotteiseksi, kuten mieli laajene ahtaasta ajatusmaailmasta  laajasti ja monista näkökulmista asioita käsittelemään kykeneväksi, maailmaa ja ihmisyyttä yhä syvemmin ymmärtäväksi, elämän koulua edetessään. Tapahtuu transformaatio. Paluuta, saati halua, entiseen ei ole. Sitä mukaa, kun uusia näköaloja avautuu, alkaa vanha ajatusmaailma tuntua tunkkaiselta ja tukahduttavalta. On astuttava eteenpäin ja luovuttava vanhasta. Usein sisäinen transformaatio näkyy myös ulkoisen elämän muutoksina. Teokseni kuvaa tätä prosessia. 

Litteä, leikelty kangas kuvaa entistä minuutta. Asiat, jotka tuntuvat edelleen tärkeiltä, on otettu mukaan, leikattu irti vanhasta. Jäljelle on jäänyt kaikki turha, nykyiseen ajatusmaailmaan sopimaton. Pois heitettäväksi, tuhottavaksi. Punainen väri tässä menneisyyden kuvassa tuo esiin erityisesti sitä sisäistä voimaa, joka tarvitaan muutokseen ryhtymisessä.

Ompelin mekon muotoonsa ja vahvistin sitä useilla kerroksilla gessoa. Maalasin useita punaisia kerroksia kuullotellen, kunnes sain haluamani vahvan punaisen sävyn esiin.

Ripustuksessa tämä teoksen kolmiulotteinen osa heräsi eloon. Ongelma siitä, minkä puolen teoksesta sijoitan kohti katsojaa, ratkesi kuin itsestään. Huomasin, että kun kiinnitän siiman varassa roikkuvan kappaleen vain yhdellä koukulla hieman kallelleen kattoon, jää se eläväksi. Ilmavirran aikaansaama liike täydentää teoksen. Nyt  punainen mekko pyörii tilassa suuntaansa etsien. Se tuntuu huhuilevan: ”Tulevaisuus, polkuni, missä olet?”

how

”how can i go forward when i don’t know which way I’m facing?
how can i go forward when i don’t know which way to turn?
how can i go forward into something that I’m not sure of?
oh no,
oh no, ”   

-John Lennon

Voimakkaan punainen mekko on kuin uusi uljas mieli ponnistelemassa sisäistä voimaa hehkuen kohti tuntemattomia sfäärejä. Muoto on vielä epätäydellinen ja vajaa, eikä suuntakaan ole selvä. Paluuta entiseen ei kuitenkaan  ole. Hellät jäähyväiset menneelle ja suunnaksi kauniimpi, parempi huominen.  

Tässä teoksessa punaiseen liitetyt merkitykset tukevat perusajatustani transformaatiosta. 

Punainen liitetään usein kauneuteen, naisellisuuteen, voimaan, rakkauteen, intohimoon ja aggressioon. 

”Change

You see I know change
I see change
I embody change
All we do is change
Yeah, I know change

We are born to change
We sometimes regard it as a metaphor
That reflects the way things ought to be

In fact change takes time
It exceeds all expectations
It requires both now and then
See although the players change
The song remains the same
And the truth is
You gotta have the balls to change”

Glenn Standridge, Tarsha Proctor-Standridge

 

3.2 Paratiisin portilla

 

Ajatuksenani oli maalata kaunis taulu. Paavon ohjauksessa teos kasvoi uuteen suuntaan päätyen viittelisesti suppealla paletilla toteutetun maalauksen ja betoniveistoksen muodostamaan installaatioon. Prosessin yhtenä kantavana voimana toimi Paavon päättötyön kokonaisuutta analysoineet kommentit ja niiden herättämät oivallukset.

Maalausta aloittaessani esitin ideani Paavolle. Halusin työhön kultaiset kehykset. Paavo torjui ajatuksen kokonaisuuteen sopimattomana. Ratkaisin pulman leikkaamalla kankaan puukehikkoa reilusti suurmmeksi ja taittelemalla kankaan puukehikon reunaan niin, että siitä muodostui kehys. Gessolla tärkätty ja kupruilevaksi venytelty kangaskehys sai vielä sipaisun kultamaalia. Ongelma oli selvitetty ja olimme molemmat tyytyväisiä; minä sain kultakehyksen ja Paavo totesi teoksen olevan nyt paremmin linjassa kokonaisuuden kanssa.

Muodoltaan klassinen, betoniin valettu naisfiguuri jatkaa Transformaatio- teoksen mekon torso -teemaa, ja toimii siltana teosten välillä. Sisällöllisesti torso symboloi päättötyössäni minuutta. 

Veistos on kääntynyt kohti paratiisin puutarhaa. Se ei ole vielä astunut polulle, muuta katselee kiinnostuneena kutsuvaa valon hohdetta. Mitä torso miettii? Mitä hän tuntee? Minkä valinnan hän tekee tulevaisuutensa suhteen? Kääntyykö takaisin, vai astuuko polulle, jolta ei ole paluuta? 

Onko käsitys paratiisista jämähtänyt tuhansien vuosien taa? Uskommeko onnen ja autuuden, kuoleman jälkeisen paratiisin, olevan kullanhohtoinen jumalaisen kaunis puutarha?  Pitäisikö kuva päivittää? Vai onko kyse symbolisesta paratiisista? Onko paratiisi sisällämme? Voisimmeko elää paratiisissa joka hetki, jos niin valitsisimme? Vailla pelkoja ja huolia. Nähden kaiken ympärillämme kauniina?

 

3.3 Kokonaisuus

 

3.3.1 Sisältö

 

Fidel Garcia on itseoppinut meksikolaistaiteilija. Kuten monilla mestareilla, Garcian ainutlaatuinen näkemys on ilmaus hänen omasta henkisestä matkastaan. Siinä mielessä tunnen olevani Garcian kaltainen, sillä pyrin töissäni välittämään henkisen matkani varrella kohtaamiani  tapahtumia. Asioista, joita on vaikea kuvata tai ymmärtää sanallisesti kerrottuna. Henkisten arvojen tai prosessien liittäminen teoksiin toimii itselleni parhaana motivoijana. 

Onko mahdollista, että tekemistäni ohjaava sisältö välittyisi edes aavistuksenomaisesti katsojalle?

 

3.3.2 Visuaalisuus

 

En yllä taiteellisessa työssäni vielä lähelläkään sitä esteettistä tasoa, jolle jonain päivänä toivon pääseväni. Oman hyväksyntäni päättötyön teoksista saa vain Paratiisin portilla -teoksen betoniveistos. Kokonaisuus on kuitenkin harmoninen ja tekijänsä näköinen.

 

4. LOPPUSANAT

 

Päättötyön tekeminen oli lähinnä hauskaa itseni toteuttamista.  Koin tekemisen mielekkääksi työskennellessäni vapaasti ja kehitellessäni toimintatapoja työn edistämiseksi tai visuaalisten ongelmien ratkaisemiseksi, ja pohtiessani työn sisällöllisiä merkityksiä, jotka muuttuivat ajattelun edetessä useita kertoja. Sain paljon iloa ja ideoita tästä prosessista. Nyt, kun se on ohi, on tavoitteenani palata takaisin perusasioiden pariin, opiskelemaan piirtämistä ja maalaamista, kenties myös kuvanveistoa, jotta jonain päivänä kykenisin toteuttamaan perimmäisiä pyrkimyksiäni.

                                                                                                                          5.  KUVAT VALMIISTA TEOKSISTA

 

Transformaatio

Anne Engholm, installatio, öljy kankaalle, 2010

 

 

Paratiisin portilla

Anne Engholm, installaatio, akryyli kankaalle, betoni, 2010

6.      KIITOKSET

Kiitän perhettäni kärsivällisyydestä, Paavoa perusteellisesta paneutumisesta teoksiin kaikissa vaiheissa, ohjauksesta ja huumorintajusta, Laura Liljaa joustavuudesta ja kärsivällisyydestä, Minnaa terävästä havainnoinnista ja inspiroinnista Laura Lehenkaria ja Talvikkia onnistuneesta veiston ohjauksesta, Annaa ajattelun rikastuttamisesta ja korkeampaa voimaa siitä, että kaikista vaikeuksista huolimatta päättötyöni valmistui. Olkoon voima kanssanne.

” Taide ja filosofia ovat pohjimmiltaan epäinhimillisiä käytäntöjä, jotka synnyttävät päihtymyksen tarpeen. Se puolestaan on ääretön ja loputon ja voidaan tyydyttää vain väliaikaisesti.”

— Friedrich Nietzsche

 

LÄHTEET

Vuorinen: Estetiikan klassikoita, Suomalaisen kirjallisuuden seura, Helsinki, 1996

Urantia-kirja, Urantia Foundation, Chicago, 1993

Reiners ja A. Seppä (toim.) : Etiikka ja Estetiikka, Gaudeamus, Helsinki, 1998

Klee: Modernista taiteesta (Jenassa 1924 pidetty esitelmä), Gummerus, Jyväskylä, 1997

 

Päättötyön opettajien arvioinneissa sanottua:

Teoksissa on jatkuvan uuden ilmaisukanavan ja muotoa venyttävän etsimisen tuntua positiivisella ja johdonmukaisella tavalla, joka kertoo tekijän itsenäisestä ajatuksellisesta aktiivisuudesta ja rohkeudesta kyseenalaistaa tutuimpia ja turvallisimpia taiteellisia ratkaisuja niin sisällöllisesti kuin muodollisestikin.

Käsitetaiteeseen kallellaan olevaa taiteellista työskentelyä kannattaa ehdottomasti jatkaa monimuotoisesti ja ennakkoluulottomasti eteenpäin.

 

Pitkään keskusteltuani Annen kanssa huomaan tarjoavani hänelle eräänlaisia kuvataiteen tulkinnan peruskäsitteistöä feministisestä lähestymistavasta maalauksen olemusta pohtivaan kysymyksenasetteluun, ja aina huomaan että Anne on ajatellut asian toisin, omista lähtökohdistaan, kirkkaasti ja järkevästi. 

Lopputyön kirjallinen osuus on ansiokas. Se on hienosti kirjoitettu, hyvin jäsennelty ja viimeistelty.

PORIN TAIDEKOULUN PÄÄTTÖTYÖNÄYTTELY “TUUBIN TÄYDELTÄ”
7.- 23.5.2010

”Autotalo”, Äestäjänkatu 10, Pori

Maalauksia, muovailuja, muodon tutkimista; uusien mahdollisuuksien ja ajatusten siirtämiseksi visuaaliseen muotoon erilaisin keinoin. Kankaan käsittelyä ennen maalaamista, leikkaamista, ompelua, taittelua, venyttämistä. Uteliaisuudesta, ideoiden innoittamana, luomisen pakosta