Konstrundan on vuosittainen tapahtuma, jossa taiteilijat ja käsityöläiset avaavat työtilojensa ovet yleisölle. Se tarjoaa mahdollisuuden kurkistaa luovan työn kulisseihin ja kohdata tekijöitä heidän omassa ympäristössän.
Osallistuin tänä vuonna ensimmäistä kertaa Konstrundaniin Huvimajan taidepuodissa. Tila toimii myös työhuoneenani silloin, kun tarvitsen enemmän tilaa.
Odotin tapahtumaa uteliaana ja vähän jännittyneenä. En oikein tiennyt, mitä oli odotettavissa, mutta toivoin saavani tavata ihmisiä, joita taiteeni kiinnostaa.
Ja kyllä, niin kävi.
Ihmisiä tuli ja taiteeni kiinnosti heitä.
Oli mukava huomata, että kävijät jäivät katsomaan teoksia ja halusivat jutella niistä. Yllätyin kuitenkin siitä, että monia kiinnosti valmiita teoksia enemmän se, miten ne ovat syntyneet. Mistä idea lähti? Miten työskentelen? Miksi olin tehnyt juuri tällaisia ratkaisuja?
Oli myös kiinnostavaa kuulla, mitä ihmiset näkivät teoksissa. Samasta maalauksesta saattoi syntyä aivan erilaisia ajatuksia katsojasta riippuen. Sellaisia ei tule työhuoneella yksin maalatessa mietittyä.
Kun nyt muistelen viikonloppua, mieleen jäi ennen kaikkea ne keskustelut.
Taide selvästi jatkaa elämäänsä katsojien ajatuksissa. Jäinkin miettimään, kuinka monta erilaista tarinaa yksi teos voi kertoa erilaisille ihmisille.
Aika hienoa!
Myös Muistioni oli esillä
