Kevään kutsu

Maalaus sai alkunsa kun kuvatiedostoja selatessani tuli vastaan muutama vuosi sitten ottamani lähikuva orvokista.

Orvokit ovat ihastuttavia. Pieniä ilopillereitä. Orvokin kukinto on kuin “hymynaama”, joka portaiden pielessä tervehtii ohikulkijaa aina yhtä aurinkoisena. Se ei välitä edes pienistä pakkasista, vaan jaksaa ilahduttaa varhaiskeväästä pitkälle syksyyn. Kerrassaan hurmaava puutarhan piristys!

Halusin tutkia orvokin iloa tarkemmin. Otin pienen kankaanpalan, sekä maalituubit ja pensselit esille. Maalasin ensin viileänpunaisen sävypohjan ja jatkoin ääriviivoilla. Siitä edelleen tummemman punaisella tummimpia alueita hahmotellen. Lisäsin väriä ja valoa oikeaa tunnelmaa etsien.

Kunnes päädyin umpikujaan. Olin kadottanut ajatuksen.

Pidin hetken taukoa, palautin mieleeni orvokin välittämän ilon, ja aloin sekoitella tunteeseen sopivia värejä paletilla. Maalasin sisäisen tunteen pohjalta, mitään ajattelematta. Jatkoin kunnes tuli tunne “nyt riittää”.

Laskin siveltimen, otin pari askelta taaksepäin ja katsoin maalausta. Se oli valmis. Ei lisättävää, ei korjattavaa. Nimi alle, pensselit pesuun ja taulu hyllyyn kuivumaan.

Ja odottamaan inspiraation seuraavaa vierailua 🌸

Alla kuvasarja mallikuvasta valmiiksi työksi