Öljy kankaalle

50,8 x 63,5cm 

(kuva julkaistu taiteilijan luvalla)

Porin taidekoulun tehtäviä

Teosanalyysi: Fidel Garcia The Prophecy VII

​Mustavalkoinen maalaus, jonka harmaa-asteikon rikkoo naishahmo ja taustan kirkkaan punainen pystysuora siveltimen veto. Voi vain kuvitella, miltä tämä näyttää luonnossa katsellessani sitä tietokoneeni näytöltä.

​Kaunis, on ensimmäinen sana, joka tulee mieleeni. Pysähdyttävä. Puhutteleva. Maalauksessa on jotakin, joka menee suoraan sisimpään ja koskettaa jotakin, josta tietoisuus ei saa otetta. Onko se alitajunta, yliminä, sielu vai mikä, en tiedä.

Maalaus tekee tehtävänsä. Taiteilija on yltänyt tasolle, jolla kuva ohittaa sanat, mieli hiljenee ja hyvä olo valtaa katsojan.

​Siinä on jotakin pyhää ja sanoin kuvaamattoman kaunista. Nainen seisoo maalauksen etualalla, melkein keskellä. Alastomana, kasvot kohti taivasta ja kädet levitettynä kuin antautumisen merkiksi. Aivan kuin kuvan nainen olisi antanut itsensä, sielunsa korkeammalle voimalle.  

​Toisena vaihtoehtona tulee mieleen antautuminen vastaanottamaan tietoa, parantavia voimia tai kenties elämän energiaa. 

​Nainen on maalattu klassisen pikkutarkasti, lukuunottamatta ikään kuin vaatteeksi maalattuja, taustan harmaan sävyillä tehtyjä siveltimenvetoja yli lantion ja rinnan.

​Taustaan on onnistuttu luomaan huikea tilan tuntu ekspressiivisillä mustilla ja valkoisilla toisiinsa sekoittuvilla vedoilla. Takana on puhdas valo. Keskiosaan syntyvät kuviot tuovat mieleen puun rungon tai vesikasvien ryhmän, joista osa on vedenpinnan yläpuolella. Näin nähtynä nainen ja kasvien juuret olisivat vedessä ja ylempänä piirtyvä vaakalinja olisi vedenpinta.  

​Ylhäältä alas valuvat vahvan punaiset viirut ovat kuin lupauksia voimasta, ehkä rakkaudesta?

​Taiteilijasta

​Fidel Garcia on itseoppinut meksikolaistaiteilija, joka seuraa maalarina isänsä jalanjäljillä. Hän toimii myös opettajana Mexico Cityn yliopistossa. Hän ei tee vain siveltimenvetoja kankaalle, vaan luo kuvallista sinfoniaa tahtipuikkona toimivalla siveltimellä.

​Garcia yhdistää tyylejä, figuratiivista realismia ja expressionalismia, joiden ei voisi kuvitella toimivan yhdessä. Mutta hän tekee sen niin mestarillisella otteella, että tuloksena on ihastuttavaa visuaalista musiikkia.

​Hän kutsuu maalauksillaan katsojaa kokemaan fyysisen ja henkisen olemuksen yhteyttä, todellisuuden ja fantasian samanaikaisuutta ja fyysisen ja metafyysisen yhtäaikaista olemassaoloa sekä auttaa löytämään tasapainoa, harmoniaa näiden välillä.

​Uusimmissa mustavalkopohjaisissa maalauksissaan Garcia tutkii ihmisen mielikuvituksen sisäisen ja ulkopuolisen maailman odottamattomia ja tutkimattomia puolia. Visuaalisesti hän tutkii illuusiota ja todellisuutta, kaksijakoisuutta elämässä ja tulevassa elämässä. Tässä elämässä ja tämän elämän jälkeen, realismista surrealismiin.

Kuten monilla mestareilla Garcian ainutlaatuinen näkemys on ilmaus hänen omasta henkisestä matkastaan.

 Minulle menestys taiteilijana tarkoittaa, että voin elää elämääni luovana ja iloiten.

Kaikki mitä minulla on, on tämä hetki. Minun on vain keskityttävä tähän hetkeen, ja kaikki muu elämässä sujuu hyvin.

 Fidel Garcia

Päivitys 2024

Fidel Garcia maalaa edelleen, ja tekee upeita töitä fidelgarciagallery.com

Porin taidekoulun tehtäviä

Näyttelyanalyysi 

Pablo Picasso eli vuosina 1881-1973.  Hän työskenteli tauotta liki seitsemänkymmentä vuotta. Tuotanto on erittäin runsasta ja tyylillisesti hyvin vaihtelevaa. Sinistä ja vaaleanpunaista kautta seurasi kubismi, klassismi, surrealismi ja uusekspressionismi. Hänen vaikutuksensa 1900-luvun taiteeseen on kiistaton. 

Hänen isänsä oli taidemaalari ja ja piirustuksen opettaja. Pablon isäältään saaman kannustuksen ja opetuksen ansiosta hän suoritti akateemisen taiteilijakoulutuksen pikavauhtia. Tämä loi perustan hänen taiteelliselle toiminnalleen.

Akateeminen koulutus näkyy selkeästi varhaistuotannossa. Kubististen töiden väriharmoniat ja muotojen ja sommittelun hallinta tuskin olisi ollut mahdollista ilman klassisen kuvanteon vankkaa perusosaamista.

Klassisella kaudella (1916-1924) maalattu muotokuva Olgasta nojatuolissa on toteutettu valokuvan pohjalta. Teoksessa Pablo on maalannut Olgan posliininuken kaltaiseksi. Suppea, harmoninen, maanläheinen värimaailma korostaa kuvan mallin herkkää olemusta. Värilliset harmaat ja mustat  antavat kauniin kontrastin haaleille vihreille ja punaisille. Tausta on jätetty maalaamatta, jolloin Olga nojatuoleineen näyttää leijailevan irrallaan omassa maailmassaan.

Toinen teos joka näyttelyssä herätti enemmän kiinnostustani oli surrealistisen kauden muotojen jonglööraus teoksessa Nainen punaisessa nojatuolissa ( öljy kankaalle, 1932). Katsoessani kuvaa sisälläni alkoi tapahtua outoja muljahduksia. Rinnassa, vatsassa, nielussa tuntui kuin jokin olento sisälläni kiepsahtelisi ympäri. Tunne oli todella outo, ikään kuin teoksen oudot muodot olisivat saaneet elimistöni sekaisin. Mitä tapahtui? Järki ei käsittänyt kuvan hahmoja ja meni sekaisin lähettäen elimistölle sekavia viestejä? En tiedä, mutta jännittävää se oli joka tapauksessa. Tunne palasi, kun kävin katsomassa teosta myöhemmin uudelleen.

Kokonaisuutena näyttely oli hyvin runsas tyylien, tekniikoiden, aikakausien ja ajatusten sekamelska. Suuri osa teoksista ei vaikuttanut minuun mitenkään, tai aiheutti ahdistusta ja pahoinvointia. Ehkä töitä oli liikaa, jotta niitä olisi jaksanut kunnolla katsoa. Runsas yleisömäärä hankaloitti myös teoksiin perehtymistä. Ymmärrän kyllä että Picasso on merkittävä maalaustaiteen vaikuttaja. Kokeilunhalu, ahkeruus ja kyky uudistua jatkuvasti akateemisen koulutuksen ohella mahdollistivat hänelle vuosikymmenten menestyksen. Itse en kuitenkaan kuulu hänen ihailijoihinsa.