Tuntuuko taide vieraalta? Museot etäiseltä? Galleriat liian fiineiltä? Koetko ettet ymmärrä nykytaidetta? Ei syytä huoleen, et ole ainoa.

Yllättävän monelle on muodostunut käsitys, että taide kuuluu vain tietyille kulttuuripiireille. Että tavallisen rahvaan ei kuulukaan siitä mitään ymmärtää. Vanhat käsitykset voit heittää romukoppaan, sillä taide kuuluu kaikille. Taiteen katsominen ja kokeminen on helppoa, virkistävää ja jopa nautittavaa. 

Mitä on hyvä tietää taidenäyttelyyn mennessä? 

 

Taidetta ei tarvitsee pelätä. Taiteen kokeminen on aina yksilöllistä. Niin kuin taidekin. Ainutlaatuista. Hengitä syvään ja astu sisään taiteen maailmaan. Esillä olevat teokset on joku taiteilija tehnyt. Jokainen taiteilija on oma yksilönsä, eikä taiteilijan ominaisuuksien ja työskentelytapojen kuvaaminen yleispätevästi ole mahdollista. Lähestymistavat, aiheet ja tulkinnat ovat hyvin monimuotoisia ja taiteilijoiden keskinäinen vertailu näin ollen hyödytöntä. 

Musiikista nauttiakseen ei tarvitse osata itse soittaa tai laulaa, ei tuntea musiikin historiaa tai tyylisuuntia, ei tarvitse tietää edes kappaleen tekijää, esittäjää tai nimeä. Senkun vaan kuuntelee. Taiteen katsominen ja siitä nauttiminen ei vaadi yhtään enempää tietämystä. Ei tarvitse tuntea historiaa, taiteilijoita, tyylejä tai tekniikoita. Silmät vain auki, se riittää. 

 

Sukella sekaan avoimena, lapsen lailla ihmetellen 

Suosittelen ainakin ensikäyntiä hyvien ystävien seurassa. Ensin vaihdetaan kuulumiset virvokkeiden kera rentoutuen. Kyllä, lasillinen tai tuopillinenkin on ihan ok. (Yksi riittäköön, kallis lasku voi seurata horjahdusta päin arvokasta maalausta tai installaatiota.) Mikä tahansa rentouttava toiminta auttaa siirtymään arkijärkiajattelusta avoimen vastaanottavaan tilaan. Kun taide tulee tutummaksi, riittää näyttelytilan oven avaaminen siirtämään mielen sopivalle taajuudelle. Aikaa on hyvä varata reilusti. Koskaan ei tiedä etukäteen, kauanko näyttelyssä viihtyy. 

 

Perusinfoa: 

• museossa ja gallerioissa saa liikkua vapaasti edestakaisin ja ympäri mielensä mukaan 
• museossa saa puhua ääneen, nauraa ja vaikka itkeä, muita vierailijoita häiritsevä remuaminen ei kuitenkaan ole suotavaa
• teoksiin ei saa koskea (joidenkin teosten koskettaminen voi olla sallittua, mutta silloin siitä mainitaan erikseen)
• museoista löytyy myös wc ja usein myös kahvila 

 

Rohkeasti sisään 

Aulasta löytyy vastaanottotiski, jonne maksat pienen sisäänpääsymaksun. Gallerioihin pääsee yleensä ilmaiseksi. Voit ottaa näyttelyesitteen, joka yleensä palautetaan lähtiessä. Esitteessä kerrotaan taiteilijasta ja näyttelystä, mukana voi olla myös lista esillä olevista töistä teostietoineen. Tiedoissa mainitaan työn nimi, valmistumisvuosi ja käytetyt materiaalit. Nämä asiat löytyvät myös esillä olevien töiden vierestä. Mitään niistä ei ole pakko lukea. 

Astut sisään ja katsot ympärillesi. Tilassa voi olla esillä lukuisia maalauksia ja veistoksia, tai vaikka vain yksi iso installaatio eli kyseiseen paikkaan rakennettu, yleensä väliaikainen, taideteos. 

Konsertissa kuunnellaan musiikkia, museossa tai muussa taidenäyttelyssä katsotaan taidetta: kuvia, veistoksia, installaatioita. Niin yksinkertaista se on. 

Kuljeskele ja katsele, ihmettele. ”Mikähän tääkin on olevinaan?” on toisinaan ensimmäisenä mieleen tuleva kysymys teoksen eteen pysähtyessä. Siitä on hyvä lähteä liikkeelle. Eli ok, kyseinen taiteilija on katsonut aiheelliseksi duunailla tämän teoksen. Miksi ihmeessä? Hyvä kysymys. Näkyykö teoksessa jokin tunne tai tarina? Välittyykö ajatus? Ole avoin mieleesi tuleville ajatuksille ja tuntemuksille. Kyseessä on sinun ainutlaatuinen taidekokemuksesi. Ehkä pidät siitä, ehkä et. Oli miten oli, olet yhtä kokemusta rikkaampi. 

Aivosi rakastavat uusia kokemuksia ja luovuudelle ne ovat elintärkeitä. Kysele ja ihmettele niin kauan kuin haluat, ja siirry seuraavan työn ääreen kun olet valmis. Kymmenen sekuntia tai puoli tuntia, ihan oman mielesi mukaan. Muutaman työn katsominen kunnolla voi olla hyödyllisempää kuin lukuisien töiden vilkaisu ohimennen. Voit tietysti kävellä näyttelyssä silmäillen, ja pysähtyä vain niiden teosten kohdalle, jotka tuntuvat vetävän puoleensa. 

 

Palautuminen

Poistu museosta kun koet olevasi kylläinen. Joskus siihen voi riittää yksikin teos. 

Kokemuksen intensiteetti saattaa johtaa jopa taideövereihin. Jos näin käy, kannattaa huolehtia kunnollisesta palautumisesta ennen seuraavaa näyttelykäyntiä. Hyviä keinoja palautumiseen ovat esimerkiksi näyttelyn jälkeinen päivällinen, tai kahvittelu ystävien kera ja kokemuksen purkaminen keskustellen, kokemuksen läpikäyminen piirtäen, kirjoittaen tai vaikka kitaralla soittaen. Myös kävelylenkit auttavat mieltä käsittelemään nähtyä ja koettua. 

 

Toivon, että näillä ohjeilla seuraava taidenäyttelykäyntisi on antoisa kokemus. Miten meni, oliko ihan hirveää vai ihan hirveän kivaa?