Kesällä 2009 olin yksi niistä jännittyneistä hakijoista, jotka astuivat Porin taidekoulun ovista sisään pääsykokeiden ensimmäisenä päivänä. Ennakkotehtävien perusteella olin saanut kutsun.
Taidekoulun ilmapiiri tuntui vähän jännittyneeltä, mutta myös innostavalta – tiedossa oli intensiiviset kaksi päivää, jotka määrittäisivät ohjelmani pitkäksi aikaa.
Pääsykokeet olivat kaksipäiväiset, ja kumpanakin päivänä oli muutama tunti aikaa toteuttaa annettu tehtävä.
Ensimmäinen päivä: kipsiveistoksia hiilellä
Pääsykokeet alkoivat hiilipiirustuksella. Edessämme oli iso pöydällinen klassisia kipsiveistoksia, ja meidän tehtävämme oli saada niiden muodot paperille. Suunnilleen oikein. Tilassa oli hiljaista, kun hiilen ääni rahisi paperilla. Itse valitsin kaksi veistosta, joista toisen suurensin samaan kokoon toisen kanssa. Piirros sai nimekseen “Lähetääks nojailee”
Toinen päivä: akryyleillä maalaaminen
Toisena päivänä vastassa oli aivan erilainen tehtävä. Keskellä huonetta oli asetelma, jossa opettaja oli yhdistellyt esineitä ja rakennelmia installaation tyyliin. Hirvensarvet, verkkoa, oksia… Sitä ei ollut maalata sellaisenaan, vaan käyttää inspiraation lähteenä. Osia siitä sai ottaa viitteellisesti mukaan. Minua kiehtoi tehtävän luonne – siinä oli vapaus lähestyä aihetta omalla tavalla, mutta samalla piti yrittää saada aikaan toimivaa sommittelua ja väärinkäyttöä. Maalatessani yritin löytää tasapainon spontaaniuden ja teknisen hallinnan välillä. Akryyleillä en ollut kovin paljon ennen maalannut, joten maalatessa tuli vastaan haaste jos toinenkin. Lopputulokseni ei ollut täydellinen, se jäi aika lailla kesken, mutta se kertoi siitä, mitä mielikuvia installaatiosta heräsi.
Miten koin pääsykokeet?
Vaikka en tiennyt, miten hyvin pärjäsin suhteessa muihin hakijoihin, lähdin kokeista hyvillä mielin. Olin kummassakin tehtävässä viimeisten joukossa luokassa, käytin ajan niin hyvin kuin osasin. Oli innostavaa ajatella, että tästäkö tämä lähtee – oli sitten kyse koulupaikasta tai itsekseni maalamisesta.
Suoraan toiselle luokalle
Kun sain tiedon, että olin päässyt sisään, minulla oli vielä yksi tavoite mielessäni – päästä suoraan toisen vuoden opiskelijaksi.
Aikaisemmin olin jo opiskellut ensimmäisen vuoden, liki kahteen kertaankin, mutta siitä oli jo aikaa. Nuorena oli vajaan vuoden Limingan taidekoulussa ja myöhemmin Porin taidekoulun iltalinjalla opiskellessani samaan aikaan Kauppaoppilaitoksessa. Olin ehtinyt oppia perusasioista,joten tuntui turhalta aloittaa aivan alusta. Otin siis asian puheeksi koulun käytävällä, ja siihen kerääntyi jostain useita opettajia kyselemään aikaisemmista opinnoistani: mitä olin opiskellut ja keitä oli ollut opettajina. Erityisesti grafiikan opettaja painosti ja kyseli, hän huomasi varmasti että siinä on heikoin kohtani. Halusin kuitenkin maalauslinjalle toiselle vuodelle, ja onneksi maalauksen opettaja oli ennakkotehtävien ja pääsykokeen perusteella vakuuttunut osaamisestani.
Minun piti vielä esitellä rehtorille portfolioni, joka sisälsi aiemmissa opinnoissani ja vapaa-ajallani tehtyjä töitä, kun todistuksia ei ollut. Rehtori nyökkäili, ja pääsin aloittamaan suoraan toiselta luokalta.
Vaati kyllä vähän rohkeutta uskaltaa puolustaa omaa osaamistaan ja esittää perusteltuja toiveita – taiteilijana ja opiskelijana. Mutta kyllä se kannatti.
