Tässä sitä ollaan, syksyn harmaudessa, mutta mieli seikkailee edelleen kesän vadelmapensaissa. Ajattelin niitä hetkiä kun aurinko lämmittää ja suussa viipyilee vadelman makea aromi.
Siitä syntyi tämä pieni öljymaalaus, ”Vadelmaiseni”. Kesän makua kankaalle.
Tässä maalauksessa päätin aloittaa vähennystekniikalla (tai hienosti sanottuna subtractive-tekniikkalla). Eli miten homma meni? Ensin levitin kankaalle tummaa öljyväriä – taisi olla magentaa, alitzarinia ja sapen vihreää 🤔. Sitten aloin ”maalata” valoja ja muotoja… mutta en lisäämällä valkoista, vaan pyyhkimällä tummaa maalia pois. Pyyhkimällä sain vaaleampia kohtia esiin, joissa vadelman pyöreät muodot alkoivat näkyä.
Mikä tässä vähennystekniikassa viehättää? No, toisin kuin perinteisessä maalaustekniikassa, jossa rakennetaan sävyjä vaaleasta tummaa kohti, tässä valoa tuodaan esiin poistamalla, vähän kuin muotojen kaivertamista kankaalle. Lopputulos on raaempi ja hieman yllättävä – aina ei tarkalleen tiedä, mitä jää jäljelle, ja se tuo kuviin mielenkiintoista eloa.
Vadelmaiseni sai tällä tavalla mukavasti eloa, ihan kuin niissä kesäisissä marjapensaissa iloisen ja pirteissä vadelmissa. Tämä tekniikka toi esiin vadelmien mehukkaan värin, ja samaan aikaan valotuo elämää.
Talven mittaan tätä katsellessa voi ehkä palata hetkeksi siihen vadelmaiseen tunteeseen, kun aurinkoinen valo lämmitti. 🌿🍇
Nyt talven kynnyksellä nämä kesän muistot ilahduttavat. Odotellessa seuraavaa marjakautta voi muistella, miltä vadelmien makeus maistuu ja aurinko kasvoilla tuntuu.
