Kevään kutsu – pieni värileikki orvokin ilosta

Kevään kutsu – pieni värileikki orvokin ilosta

Kukka-aiheinen taulu ’Kevään kutsu’

Akryyli kankaalle — Acrylic on canvas, 2019, 20 x 20 cm

Kevään kutsu

Maalaus sai alkunsa kun kuvatiedostoja selatessani tuli vastaan muutama vuosi sitten ottamani lähikuva orvokista.

Orvokit ovat ihastuttavia. Pieniä ilopillereitä. Orvokin kukinto on kuin “hymynaama”, joka portaiden pielessä tervehtii ohikulkijaa aina yhtä aurinkoisena. Se ei välitä edes pienistä pakkasista, vaan jaksaa ilahduttaa varhaiskeväästä pitkälle syksyyn. Kerrassaan hurmaava puutarhan piristys!

Halusin tutkia orvokin iloa tarkemmin. Otin pienen kankaanpalan, sekä maalituubit ja pensselit esille. Maalasin ensin viileänpunaisen sävypohjan ja jatkoin ääriviivoilla. Siitä edelleen tummemman punaisella tummimpia alueita hahmotellen. Lisäsin väriä ja valoa oikeaa tunnelmaa etsien.

Kunnes päädyin umpikujaan. Olin kadottanut ajatuksen.

Pidin hetken taukoa, palautin mieleeni orvokin välittämän ilon, ja aloin sekoitella tunteeseen sopivia värejä paletilla. Maalasin sisäisen tunteen pohjalta, mitään ajattelematta. Jatkoin kunnes tuli tunne “nyt riittää”.

Laskin siveltimen, otin pari askelta taaksepäin ja katsoin maalausta. Se oli valmis. Ei lisättävää, ei korjattavaa. Nimi alle, pensselit pesuun ja taulu hyllyyn kuivumaan.

Ja odottamaan inspiraation seuraavaa vierailua 🌸

Alla kuvasarja mallikuvasta valmiiksi työksi

Mallikuva orvokista maalauksen inspiraatio

Maalausalustoja hampusta sekoitekankaisiin

Maalausalustoja hampusta sekoitekankaisiin

Yleisimmin maalausalustana tunnetaan erilaiset kankaat ja niistä perinteiset puuvilla ja pellava. Nykyään saatavana on myös osin synteettisistä langoista kudottuja sekoitekankaita.

Maalauskankaat

 

Kankaalle alettiin maalata joskus 1400-luvulla Italiassa, koska materiaalia oli helposti saatavilla ja se oli suhteellisen edullista. Samasta kankaasta valmistettiin esimerkiksi purjeita. Aluksi kangas kudottiin hampusta. Se syrjäytti vähitellen 1700-luvulla aiemmin käytetyt puulevyt laajalti pohjoista Eurooppaa myöten.

Kangas on helpointa kiinnittää maalauksen ajaksi seinään tai muulle sopivalle tukevalle alustalle. Valmiiksi kiilapuille pingotettu kangas on joustavuutensa vuoksi hankalampi maalausalusta. Erityisesti veitsitekniikassa tämä tulee selkeästi esiin. Työn valmistuttua kangas on helppo säilyttää rullalle käärittynä. Näin isotkin työt ovat myös kevyitä siirrellä ja kuljettaa. Ennen kehystystä ja ripustusta pienet maalaukset on helpointa liimata levylle, esimerkiksi konepahville. Isommat työt pingotetaan puukehykseen, yleisimmin kiilapuille.

 

Canvas eli suomeksi kangas

 

Canvas on englantia ja sillä tarkoitetaan panamasidoksella kudottua kangasta. Sana juontaa juurensa sen alkuperäiseen valmistusmateriaalin hampun latinankieliseen nimeen ’cannabis’. Panamasidoksella kudotut kankaat ovat vahvoja ja niitä käytetään paljon myös esimerkiksi verhoilukankaina.

Usein näkee käytettävän ilmaisuja ”maalattu canvakselle” tai ”canvas taulu”. Canvas -termiä käytetään usein markkinoinnissa kun puhutaa halvoista sisustustauluista, kankaalle painetuista maalausten kopioista eli printeistä. Taiteen yhteydessä onkin parempi sanoa ihan reilusti suomeksi ”maalattu kankaalle”.

 

Muita maalauspohjia

 

Monet taiteilijat maalaavat myös erilaisille pohjustetuille levyille kuten koivuvanerille tai puukuitulevylle. Levyt soveltuvat hyvin pienempiin töihin. Isommissa maalauksissa ongelmaksi muodostuu usein levyn paino ja materiaalin taipumus taipua kastuessaan.Pohjan valintaan vaikuttaa paitsi työn koko, myös käytetty tekniikka ja taiteilijan mieltymykset.

Yleistyksenä voidaan sanoa, että mitä yksityiskohtaisempaa jälkeä tavoitellaan, sitä sileämpi tulee alustan olla. Karkea alusta taas tarjoaa ”hampaita” joihin paksumpi maalikerros tarttuu helposti. Esimerkiksi liitupohjustettu koivuvaneri soveltuu hyvin pikkutarkkaan kerrosmaalaustekniikkaan öljyväreillä, jossa maalataan useita läpikuultavia kerroksia, ja saadaan näin elävää ja realistista jälkeä. Vahva ja karkea cotton duck -puuvillakangas taas soveltuu hyvin isoihin ja suurpiirteisiin paksulla akryylimaalilla toteutettaviin maalauksiin.

Monet muutkin materiaalit soveltuvat maalaukseen. Esimerkkinä vaikka erilaiset paperit, kuten kuvan maalauksessa käyttämäni pohjustettu paksumpi akvarellipaperi.

 

 Lähteet:

https://www.eurokangas.fi/sidokset

https://en.wikipedia.org/wiki/Canvas

https://mymodernmet.com/art-history-canvas-prints/

 

 Kuvan maalaus: ’Tummuva ilta’, 2021, akryyli paperille, n. 21 x 30 cm

 

 

Lasi ja heijastukset

Lasi ja heijastukset

Akryylimaalaustekniikoiden kertausta tammikuussa 2020, Lasi ja heijastukset. Tämä harjoitus sisälsi klassisia öljymaalaustekniikoita akryylimaalaukseen sovellettuna.

Alle on sivelty sävytetty pohjamaali. Sitten sommitelmapiirroksen siirto, ja alusmaalaus poltetulla umbralla. Jatkaen syvimmät viileät varjot mars-mustan ja poltetun umbran sekoituksella.

Seuraavaksi lämpimät varjot on maalattu poltetulla umbralla ja läpikuultavalla rautaoksidin punaisella. Valokohtien maalaaminen aluksi valkoisella. Keskisävyjen maalaaminen poltetun umbran, kadmiumkeltaisen, mustan ja punaisen sekoituksilla. Yksityiskohtien lisäys ja kuullottaen korostuksia lasiin ja varjoihin. Maalaus koostuu lukuisista kerroksista.

Tämä maalaustekniikka on aikaa vievää, mutta sen lopputulos tuntuu miellyttävän erityisesti realismin ystäviä.

Harjoitustyö

Akryyli paperille

2020

23 x 30 cm

Based on an original photograph by William Kemp and an original tutorial by William Kemp www.willkempartschool.com 

 

 

Taulukiskot — sisustajan apu ja seinien pelastus

Taulukiskot — sisustajan apu ja seinien pelastus

Taulujen ripustusvaihtoehtoja

Taulujen ripustaminen voi olla yhtä tuskaa. Jo sopivien ripustimen löytäminen tuottaa päänvaivaa. Sopisiko tähän seinään koukut, naulat vai ruuvit. Ja minkälaiset? Valikoimaa riittää. Vai hankkisinko sittenkin tauluhyllyjä?

Kun viimein on löytänyt sopivat välineet, alkaa sommittelu. Taulujen sijoittelu onkin ihan oma taiteen lajinsa. Huolellisen suunnittelun ja sovitusten jälkeen kiinnität rohkeasti ripustimet. Taulut seinälle ja valmista tuli! Vai tuliko? Otat pari askelta taaksepäin ja alat miettiä. Ei näytäkään niin hyvältä. Tuota isoa maalausta pitäisi siirtää sentin ylöspäin. Ja kaksi vasemmalle. Uusi yritys ja uudet reiät seinään. Huoh!

Ripustamisen ei tarvitse olla niin vaikeaa. Seinään asennettu ripustuskisko ratkaisee ongelman kerralla.

Taulujen ripustuskoukut roikkuvat katonrajan kiskossa vahvoissa siimoissa tai vaijereissa, joita voi siirrellä mielin määrin ylös ja alas, vasemmalle ja oikealle.
Hintakin on ihan kohtuullinen. Alkuun pääsee kahden metrin kiskopaketilla alle 40 eurolla. Ks.esimerkki taulukiskopaketista.

Mitä kannattaa ottaa huomioon taulukiskojen hankintaa suunnitellessa?

Markkinoilta löytyy useiden eri valmistajien ripustusjärjestelmiä. Hanki tarvikkeet samalta valmistajalta, osat eivät aina ole yhteensopivia. Tarvitset oikean pituisen kiskon, kiskon kiinnikkeet, ripustuslankoja tai vaijereita ja koukkuja.

Kiskot

Verkkokaupoista saa kiskoja vakiomitoilla, esimerkiksi kahden tai neljän metrin paloina. Kiskoja voi lyhentää tarvittaessa. Paikallisesta kehys- tai taidetarvikeliikkeestä voi usein tilata kiskot omien seinien mitoilla. Kiskoihin on saatavana myös kulmapaloja, jolloin kisko voi kiertää yhtenäisenä huoneen ympäri. Varmista että seinien maalauksen tai tapetoinnin ajaksi saat kiskot napsautettua irti kiinnikkeistään. Pääsääntöisesti se onnistuu helposti.

Ripustuslangat ja vaijerit

Kiskoihin kiinnitetään ripustuslanka tai vaijeri, joka liukuu kiskossa ja lukitaan paikalleen. Ripustulanka eli perlonlanka on huomaamaton, läpinäkyvä, muovinen ripustuslanka joka kestää yleensä hyvin noin 15 – 20 kg painon. Se riittää hyvin useammallekin pienelle tai keskikokoiselle taululle. Jos ripustettavat teokset ovat huomattavan isoja ja painavia, kannattaa valita metallivaijeri.
Ripustuslankaa myydään 1 – 3 metrin pituisina pätkinä. Valitse mieluummin hiukan liian pitkä, kuin liian lyhyt lanka. Lankaa voi aina lyhentää tai ylimääräisen voi kääriä rullalle, teipata ja kätkeä taulun taakse.

Koukut

Yhteen ripustuslankaan voi kiinnittää useita koukkuja ja ripustaa niiden avulla tauluja alekkain. Koukkuja on eri kokoisia ja niiden kantavuus vaihtelee neljästä kahteenkymmeneen kiloon.

Muuta

Eri ripustussarjoissa on vaihteleva valikoima tarvikkeita. Joissakin merkeissä on saatavilla jopa tauluvalaisimia samaan ripustusjärjestelmään kytkettäväksi.
Yksi kekseliäs yritys on tuonut markkinoille myös pisarasuojan yrityskäyttöön COVID-19-koronaviruksen leviämisen hidastamiseksi.
Taulujen ripustusjärjestelmä on tutustumisen arvoinen vaihtoehto, jonka avulla säästyvät niin seinät kuin hermotkin 🙂

 

Ripustusjärjestelmiä:
https://www.taulujenripustus.fi
https://ripustuskiskot.com
https://www.pisla.fi

Miten oppii piirtämään?

Miten oppii piirtämään?

Piirtämään oppii piirtämällä

Tätä on minulta silloin tällöin kysytty ja itsekkin sitä nuorempana mietin. Vastaus on kuitenkin yksinkertainen. Piirtämään oppii piirtämällä. Piirtämällä paljon. Piirtämällä mallista. Ja jatkamalla piirtämistä oppii vielä paremmaksi.

Mallin mukaan piirtäminen on puhtaasti tekninen taito, jonka kuka tahansa voi oppia. Silmän ja käden yhteistyötä. Jos kynä pysyy kädessäsi ja osaat kirjoittaa, opit harjoittelemalla myös piirtämään. Mitään lahjakkuutta ei tarvita. Taitavampi piirtäjä on vain harjoitellut enemmän. Siinä kaikki.

Kauan sitten, kun kuvien tekijä luettiin käsityöläisiin, alkoi oppipojan harjoitukset ornamenttien kopioinnista piirtämällä. Vuosien harjoittelu luontoa ja erilaisia kuvia kopioimalla kehitti hyvän piirustustaidon, joka  oli käsityöläisen ammattitaidon perusta. Sittemmin piirustustaidon merkitys on vähentynyt osaltaan kameran ja erilaisten apuvälineiden kehittymisen myötä. Kaikissa taidekouluissakaan ei enää edellytetä tai edes juuri opeteta klassista piirtämistä. Itseilmaisua arvostetaan piirtämään oppimista enemmän ja nykyaikaisin välinein ilmaisuun löytyy helpompiakin tapoja. 

 

Piirtämisen apuvälineistä

 

Piirtämisen apuvälineitä kuvantekijät ovat hyödyntäneet aina kun niitä on ollut saatavilla. Viivottimesta ja harpista camera obscuraan ja projektoreihin, mitä tahansa mistä on ollut apua työn suorittamiseen. Nykypäivänä maalattaessa kopiota valokuvasta tai vanhasta maalauksesta monet taiteilijat käyttävät ääriviivojen kopiointiin moderneja apuvälineitä. Ja säästävät tuntien työn. 

Itselleni piirtäminen on aina ollut vähän toissijaista. Maalaminen kun on minulle se juttu. Taidekouluissa olen onnekseni päässyt harjoittelemaan myös piirtämistä. Kipsipäitä ja elävää mallia on tullut piirrettyä tunti jos toinenkin. Ei kuitenkaan riitä, että on joskus osannut, vaan piirustustaito vaatii jatkuvaa ylläpitoa. Pitkän tauon jälkeen joutuu kertamaan perusasioita ja lämmittelmään silmän ja käden yhteistyötä, ennen kuin piirtäminen alkaa taas sujua. 

Tällä sivulla on muutama lämmittelyssä syntynyt piirustukseni parin vuoden takaa. Piirustukseni jäävät yleensä luonnosmaisiksi, siveltimet kun ovat itselleni piirtimiä mieluisampia työskentelyvälineitä.

 

Näiden piirustusten myötä kertailin alkeita eli piirtimen terotusta :), perusmuotojen piirtämistä ja piirtimen hallintaa. Piirrintä pitäisi hallita kuin kirurgi veistään. On se sitten hiili, liitu, lyijykynä tai tussi.

Harjoituksissa käyttämäni kynä on puristehiiltä, joka on paljon pehmeämpi kuin lyjykynät. Ei niin pehmeää kuin hiili, eikä terä puukuoren ansiosta katkea kovin helposti. Sillä saa todella mustaa ja myös hyvin vaaleaa viivaa. Paperi on ohutta ja halpaa litoposteria.

Piirsin mallista isossa koossa silmämääräisesti mittasuhteita ja tummuuksia mahdollisimman tarkasti arvioiden. Täysin käsivaralta, ei viivottimia tai muitakaan apuvälineitä. Vain paperi ja kynä, silmät ja käsi. Näitä harjoituksia olisi hyvä tehdä viikottain. 

Jos haluaa huipputason ammattipiirtäjäksi, on useiden tuntien päivittäinen harjoittelu mestarin ohjaamana tarpeen. Piirustustaitoaan voi kehittää niin pitkälle kuin ikinä haluaa, opittavaa riittää aina. Itselleni riittää maalausten luonnosteluun tarvittava taitotaso.