Ateljeen Alma

Ateljeen Alma

Varhaisvuodet

Ateljeen Alma oli erityinen koira. Hän syntyi kaukana pohjoisen metsien keskellä. Emo hylkäsi Alman jo pienenä, mutta onneksi hänelle löytyi koti läheisen pienen kylän köyhän taiteilijan luota. Taiteilija nautti Alman seurasta suuresti, eikä vähiten silloin kun koira vaikutti olevan kiinnostunut hänen teoksistaan. Ja niinhän Alma olikin. Hänellä oli ominaisuus, joka tuotti taiteilijalle paljon iloa vuosien saatossa.

Voima

Pentuna Alma oli tavallinen koira, mutta hän oli aina kiinnostunut taiteesta. Hän tarkkaili päivät pitkät omistajansa työskentelyä taideateljeessa ja alkoi ymmärtävää värien ja muotojen syvempiä merkityksiä. Eräänä päivänä, kun hän nuoli maalipurkin kantta, hän sai yhtäkkiä taianomaisen voiman. Yhtäkkiä hän pystyi luomaan kankaalle eloisia maalauksia omalla erityisellä, salaiseksi jääneellä, tavallaan.

Lahjan jakaminen

Alma ei halunnut paljastaa kykyään kenellekään, joten hän piti sen huolellisesti piilossa. Sen sijaan hän päätti käyttää lahjojaan auttaakseen köyhää taiteilijaa. Salaa, pimeän yön suojissa, hän hiipi usein taiteilijan työhuoneelle ja loi upeita teoksia. Taiteilija ei ollut uskoa silmiään kun hän aamulla näki teokset. Ihmetys oli vielä suurempi, kun hän huomasi Alma-koiran turkissa saman sävyisiä maalitahroja, kuin oli maalauksissakin. Teokset toivat taiteilijalle suurta menestystä ja vaurautta. Hän päätti olla paljastamatta salaisuuttaan, eihän sitä kukaan kuitenkaan edes uskoisi. Niin kukaan ei koskaan saanut tietää noiden taianomaisten taideteosten todellista alkuperää.

Tunteita ja iloa

Alman luomukset puhuivat syvistä tunteista ja piilossa olevista toiveista. Ne loivat iloa ja inspiraatiota jokaisen elämään joka niitä katsoi. Hänen teoksistaan puhuttiin ympäri maailman, mutta kukaan ei saanut koskaan tietää Alman salaisuutta.

Arvoitus

Ateljeen Alma vietti taiteilijan luona monet värikylläiset vuodet, jotka olivat täynnä taikuutta ja taiteen lumoa. Kunnes eräänä päivänä, ilman varoitusta, Alma katosi. Kukaan ei tiedä minne. Hän loi paljon kauneutta ja iloa maailmalle, jättäen jälkeensä arvoituksen, jota ei vieläkään ole ratkaistu. Alman teokset ilahduttavat edeleen ihmisiä ympäri maailman.

Opetus

Alman tarina muistuttaa meitä siitä, että kenellä tahansa meistä voi olla piilossa olevia lahjoja. Niiden käyttäminen voi muuttaa maailmaa kauniimmaksi ja iloisemmaksi paikaksi siveltimenveto, tai tassunjälki, kerrallaan. 

🐾🎨🐾

 

Meren yllä — taidemyyntinäyttely Yyterin näkötornissa

Meren yllä — taidemyyntinäyttely Yyterin näkötornissa

Porin taiteilijaseuran taidemyyntinäyttely on avoinna joka päivä 10.6. – 16.7. 2023 Kaanaassa, Yyterin näkötornissa. Minulta näyttelyssä on esillä rauha-aiheinen kuuden työn sarja.

Yyterin näkötorni on kiva paikka pistäytyä kahvilla vaikka kesävieraiden kanssa. Kannattaa poiketa!

Mukana näyttelyssä: Riikka Raitio, Kari Kärkiluoma, Kati Valkonen, Niina Vincelot, Sirpa Ojala, Kari Kuisma, Raija Kuisma, Annemaria Silvola, Hanna Valtokivi, Anne Engholm, Tuija Hannuksela, Heli Piittala-Virtanen, Terttu Sahi ja Anna Halls.

Torni on avoinna päivittäin klo 12-18.

Lisätietoja Facebookissa tapahtumasivulla

Mallikuvan ottaminen lemmikin muotokuvaa varten

Mallikuvan ottaminen lemmikin muotokuvaa varten

Onnistuneen muotokuvan ensimmäinen edellytys on hyvä mallikuva. Sellaisen ottaminen onnistuu kyllä ihan tavallisen älypuhelimen kameralla, kunhan huomioit nämä ohjeet.

Tärkein asia on valo. Sitä pitää olla ja mieluiten valoa tulee vain yhdestä suunnasta, jolloin osa lemmikistä on valossa ja osa varjossa tehden kuvasta mielenkiintoisen. Ulkovalo on yleensä parempi kuin sisävalo.

Jos kuvaat sisällä, kokeile hyödyntää ikkunasta tulevaa valoa tai vaikka jalkalamppua, jolla saat valon kohdennettua lemmikkiin viistosti ylhäältä

Älä käytä salamaa, sen valo häivyttää yleensä paljon yksityiskohtia.

Usein mallikuva toimii parhaiten, jos se on otettu suunnilleen lemmikin silmien korkeudelta. Ylhäältäpäin otetuissa kuvissa lemmikki näyttää helposti anovalta tai alistuneelta, joten samalle tasolle asettuminen kannattaa. 

Vilkkaasta eläimestä voi kokeilla ottaa kuvia “sarjatulella” eli useita kuvia perätysten, katso puhelimesi asetuksista, tai etsi sopiva appi. Tai videokuvaa ja poimi parhaat ruudut!

Ota enemmän kuvia kuin uskot tarvitsevasi.

Hyvän kuvan saaminen vaatii tavallisesti useita yrityksiä, joten älä anna periksi! Se on vaivan arvoista 🙂



Maalausalustoja hampusta sekoitekankaisiin

Maalausalustoja hampusta sekoitekankaisiin

Yleisimmin maalausalustana tunnetaan erilaiset kankaat ja niistä perinteiset puuvilla ja pellava. Nykyään saatavana on myös osin synteettisistä langoista kudottuja sekoitekankaita.

Maalauskankaat

 

Kankaalle alettiin maalata joskus 1400-luvulla Italiassa, koska materiaalia oli helposti saatavilla ja se oli suhteellisen edullista. Samasta kankaasta valmistettiin esimerkiksi purjeita. Aluksi kangas kudottiin hampusta. Se syrjäytti vähitellen 1700-luvulla aiemmin käytetyt puulevyt laajalti pohjoista Eurooppaa myöten.

Kangas on helpointa kiinnittää maalauksen ajaksi seinään tai muulle sopivalle tukevalle alustalle. Valmiiksi kiilapuille pingotettu kangas on joustavuutensa vuoksi hankalampi maalausalusta. Erityisesti veitsitekniikassa tämä tulee selkeästi esiin. Työn valmistuttua kangas on helppo säilyttää rullalle käärittynä. Näin isotkin työt ovat myös kevyitä siirrellä ja kuljettaa. Ennen kehystystä ja ripustusta pienet maalaukset on helpointa liimata levylle, esimerkiksi konepahville. Isommat työt pingotetaan puukehykseen, yleisimmin kiilapuille.

 

Canvas eli suomeksi kangas

 

Canvas on englantia ja sillä tarkoitetaan panamasidoksella kudottua kangasta. Sana juontaa juurensa sen alkuperäiseen valmistusmateriaalin hampun latinankieliseen nimeen ’cannabis’. Panamasidoksella kudotut kankaat ovat vahvoja ja niitä käytetään paljon myös esimerkiksi verhoilukankaina.

Usein näkee käytettävän ilmaisuja ”maalattu canvakselle” tai ”canvas taulu”. Canvas -termiä käytetään usein markkinoinnissa kun puhutaa halvoista sisustustauluista, kankaalle painetuista maalausten kopioista eli printeistä. Taiteen yhteydessä onkin parempi sanoa ihan reilusti suomeksi ”maalattu kankaalle”.

 

Muita maalauspohjia

 

Monet taiteilijat maalaavat myös erilaisille pohjustetuille levyille kuten koivuvanerille tai puukuitulevylle. Levyt soveltuvat hyvin pienempiin töihin. Isommissa maalauksissa ongelmaksi muodostuu usein levyn paino ja materiaalin taipumus taipua kastuessaan.Pohjan valintaan vaikuttaa paitsi työn koko, myös käytetty tekniikka ja taiteilijan mieltymykset.

Yleistyksenä voidaan sanoa, että mitä yksityiskohtaisempaa jälkeä tavoitellaan, sitä sileämpi tulee alustan olla. Karkea alusta taas tarjoaa ”hampaita” joihin paksumpi maalikerros tarttuu helposti. Esimerkiksi liitupohjustettu koivuvaneri soveltuu hyvin pikkutarkkaan kerrosmaalaustekniikkaan öljyväreillä, jossa maalataan useita läpikuultavia kerroksia, ja saadaan näin elävää ja realistista jälkeä. Vahva ja karkea cotton duck -puuvillakangas taas soveltuu hyvin isoihin ja suurpiirteisiin paksulla akryylimaalilla toteutettaviin maalauksiin.

Monet muutkin materiaalit soveltuvat maalaukseen. Esimerkkinä vaikka erilaiset paperit, kuten kuvan maalauksessa käyttämäni pohjustettu paksumpi akvarellipaperi.

 

 Lähteet:

https://www.eurokangas.fi/sidokset

https://en.wikipedia.org/wiki/Canvas

https://mymodernmet.com/art-history-canvas-prints/

 

 Kuvan maalaus: ’Tummuva ilta’, 2021, akryyli paperille, n. 21 x 30 cm

 

 

Kevään kutsu – pieni värileikki orvokin ilosta

Kevään kutsu – pieni värileikki orvokin ilosta

Kukka-aiheinen taulu ’Kevään kutsu’

Akryyli kankaalle — Acrylic on canvas, 2019, 20 x 20 cm

Kevään kutsu

Maalaus sai alkunsa kun kuvatiedostoja selatessani tuli vastaan muutama vuosi sitten ottamani lähikuva orvokista.

Orvokit ovat ihastuttavia. Pieniä ilopillereitä. Orvokin kukinto on kuin “hymynaama”, joka portaiden pielessä tervehtii ohikulkijaa aina yhtä aurinkoisena. Se ei välitä edes pienistä pakkasista, vaan jaksaa ilahduttaa varhaiskeväästä pitkälle syksyyn. Kerrassaan hurmaava puutarhan piristys!

Halusin tutkia orvokin iloa tarkemmin. Otin pienen kankaanpalan, sekä maalituubit ja pensselit esille. Maalasin ensin viileänpunaisen sävypohjan ja jatkoin ääriviivoilla. Siitä edelleen tummemman punaisella tummimpia alueita hahmotellen. Lisäsin väriä ja valoa oikeaa tunnelmaa etsien.

Kunnes päädyin umpikujaan. Olin kadottanut ajatuksen.

Pidin hetken taukoa, palautin mieleeni orvokin välittämän ilon, ja aloin sekoitella tunteeseen sopivia värejä paletilla. Maalasin sisäisen tunteen pohjalta, mitään ajattelematta. Jatkoin kunnes tuli tunne “nyt riittää”.

Laskin siveltimen, otin pari askelta taaksepäin ja katsoin maalausta. Se oli valmis. Ei lisättävää, ei korjattavaa. Nimi alle, pensselit pesuun ja taulu hyllyyn kuivumaan.

Ja odottamaan inspiraation seuraavaa vierailua 🌸

Alla kuvasarja mallikuvasta valmiiksi työksi

Mallikuva orvokista maalauksen inspiraatio